Polykarbonaatit ovat muoveja, joita käytetään laajalti nykyaikaisessa teollisuudessa ja joilla on hyvä lämpötilan- ja iskunkestävyys. Tämä muovi soveltuu erityisen hyvin työskentelyyn perinteisillä määritysmenetelmillä (ruiskuvalu, ekstruusio putkiksi tai sylintereiksi ja lämpömuovaus). Sitä käytetään myös silloin, kun tarvitaan optista läpinäkyvyyttä, sillä sen läpäisykyky on yli 80 % jopa 1560 nm:n alueelle (lyhytaaltoinen infrapuna-alue). Sen kemikaalienkestävyys on kohtalainen, ja se kestää kemiallisesti laimennettuja happoja ja alkoholeja. Se kestää huonosti ketoneja, halogeeneja ja väkeviä happoja. Polykarbonaattien suurin haittapuoli on alhainen lasittumislämpötila (Tg > 40 °C), mutta sitä käytetään edelleen laajalti edullisena materiaalina mikrofluidijärjestelmissä ja myös uhrikerroksena.