Trikloorietyleeni (TCE) on kirkas, väritön, huoneenlämmössä syttymätön, stabiili myrkyllinen neste, jolla on kloroformin kaltainen haju (ATSDR, 2011). Se liukenee niukkasti veteen, liukenee rasvoihin ja yleisiin orgaanisiin liuottimiin ja kiehuu 87 °C:ssa.
Ilman kanssa kosketuksissa se hajoaa hitaasti ja muodostaa fosgeenia, vetykloridia ja diklooriasetyylikloridia. Veden kanssa kosketuksissa oleva trikloorietyleeni muuttuu syövyttäväksi ja muodostaa dikloorietikkahappoa ja suolahappoa. Se liukenee metanoliin, dietyylieetteriin ja asetoniin.
Trikloorietyleeni tunnetaan myös nimillä trikloorieteeni, asetyleenitrikloridi, 1-kloori-2,2-dikloorietyleeni ja etyleenitrikloridi, ja se lyhennetään yleisesti myös muotoon TRI. Se on haihtuva, kloorattu orgaaninen hiilivety, jota käytetään laajalti metallien rasvanpoistoon ja fluorihiilivetyvälituotteena (HFC-134a) (ATSDR, 2013). Sitä käytetään myös liimoissa, maalinpoistoaineissa, maaleissa, lakoissa ja vernissa. 1930-luvulla TCE otettiin käyttöön kuivapesussa, mutta tämä käytäntö lopetettiin suurelta osin 1950-luvulla, kun TCE korvattiin tetrakloorietyleenillä (PCE). Sillä on useita muita aiempia käyttötarkoituksia kosmetiikassa, lääkkeissä, elintarvikkeissa ja torjunta-aineissa (US EPA, 2011). Se on ympäristösaaste, jota on havaittu ilmassa, pohjavedessä, pintavesissä ja maaperässä.